Vanhemmilla
kylässä käydessämme äitini hieman vihjaili, että hänen joululahjaksi
saamansa luonnonvalkoiset palmikkolapaset kaipaisivat seurakseen
jonkinlaista huivia/myssykkää. Muistinkin sitten ullan jouluextrassa
olleen Scarlett-hupun ohjeen, johon kävin ostamassa luonnonvalkoista
seiska veikkaa. Ilman hapsuja, koska äitini ei todellakaan ole mikään
höpsötinhapsutin-ihminen. Kuitenkin kun olin päässyt yli puoleen
väliin, totesin huivin kiertyvän ihan liikaa, täydellistä makkaraa
nurja puoli päällä. Edes varovaisesta höyrytyksestä ei ollut apua, ja
inhostuin koko työhön. Ja tuo lankakin on niin kutittavaa, ettei tuosta
tulisi ollenkaan mukavan tuntuistakaan. Siis purkuun. Löysin
kätköistäni kuitenkin melkein kolme kerällistä novitan valkoista ainoa,
josta nyt sovelsin uuden huivinalun, leveämmällä helmineulereunuksella
ja vain yhdellä isolla palmikolla. Näyttää ja tuntuu paljon paremmalta!
Nyt on vain
ongelmana, että mihin ihmeeseen käytän 300g luonnonvalkoista lankaa.
Täytyy varmaan minunkin tutustua langanvärjäyksen saloihin, täytyyhän
elämässä väriä olla. Olisipa ihanaa käyttää värjäykseen
luonnonmateriaaleja, saisi oikein metsäisiä värejä. Tämä vain on hieman
väärä vuodenaika värjäysainesten keräilyyn, joten ehkä joudun tyytymään
hurjanoloisiin elintarvikeväreihin.
Liityin
lankahamstereihin sittenkin :) Ei sikäli, ei minulla olisi lainkaan
rahaa ostaa lankoja (ei edes täydentää varastoja hamsterikuuta
varten!). Miksi ryhdyinkään opiskelemaan tänä talvena, työttömänäkin
saisin enemmän rahaa. Yhteiskunta toimii kyllä aika kummallisesti, kun
kotona makoilu on tuottoisampaa kuin ammattitaidon kehittäminen. No,
onneksi kevät on pian täällä, sormet jo syyhyävät päästä uppoutumaan
mehevään multaan. Kynnetkin ovat kasvaneet ihan huomaamatta häiritsevän
pitkäksi kun ei pääse puutarhuroimaan.
Sain ihanaa
palautetta linux-huivistani :) Mieheni työpaikalla
järjestelmäylläpitäjä ja muut nörtit menivät ihan pipareiksi huivin
saloihin tutustuessaan. Se on niin mukavan lämmittävää kuulla kehuja
omista tuotoksistaan.
Niin, ja
kantapääongelmista kärsineet mehiläissukatkin tulivat valmiiksi. Kuva
tulee perästä, ellei kameralle tapahdu mitään dramaattista lainassa
ollessaan. Seuraavaksi unelmoin oikein pitkävartisista sukista, että
hameella tarkenisi ulkona. Niin ja hamekin pitäisi ommella. Ellei
kaksikin! Kissakuvan voisin sentään tähän kaivaa, ettei olisi liian
kuvatonta.
keskiviikko, 25. tammikuu 2006
Kommentit