Yllätin eilen itseni olemalla ostamatta lankaa, vaikka oli viimeinen tilaisuus ennen hamsterikuukautta. Vaikka kävin Hakaniemen hallissa hypistelemässä Vihreän Vyyhdin alpakkakeriä. Ne vaan maksavat ihan liikaa opiskelijan budjetille. Suorat bambupuikot ostin kyllä paitaa varten. Pyöröpuikkoja ei ollut oikeaa kokoa, nyt täytyykin miettiä että aloitanko paidan teon muovisilla pyöröillä ilman saumojen ompelemista, vai käytänkö miellyttävämpiä puikkoja. Valinta on yllättävän vaikea =). Kävin myös Akateemisessa selailemassa neulekirjoja. Neulekirjoja on todella paljon, mutta tuntuu jotenkin järjettömältä maksaa yli 30 euroa kirjasta, jossa on suurin piirtein yhtä monta mallia kuin alle kympin maksavassa neulelehdessä. Eikä edes näkynyt mitään Tosi Kivaa Kirjaa, ainoa jonka ostamisen perään edes hieman haikailin oli yli 50e maksava mallineulekirja. Semmoisesta voisi olla paljonkin hyötyä, oli sen verran monipuolinen. Harmi kun en ottanut nimeä ylös, täytyy käydä se vielä tarkistamassa, kun netistä saa varmaan tilattua sen halvemmalla jostain. Päädyin kuitenkin ostamaan Vogue Knittingin talvinumeron, siinä oli ihana palmikkopyöröneule... Olisikin aikaa toteuttaa kaikki mitä suunnittelee että voisi tehdä.

Tänäänkin on ajasta puute, en varmaan ehdi paitaa aloittaa kun huomenna on kammotusta ja kylmiä väreitä herättävä tentti tiedossa... Risutentti. Eli on vähän yli 300 puuvartista kasvia (puita, pensaita,köynnöksiä, havuja), jotka pitää osata tunnistaa talviasuisina. Eli 20 senttisistä tikkuloista, ja tietenkin muistaa tieteelliset nimet päälle. Lukemista on siis tiedossa tälle illalle.

Hauskinta eilen kaupungilla käydessä oli ehdottomasti rummutteleva katumuusikko, jolle muutaman kolikon tipautinkin. Eli kyseessä on se hauska herra joka yleensä on majoittunut siihen Ateneumin kulmalle, ja joka kilkattelee ja paukuttelee kaiken maailman kattiloita ja kulhoja. Kerran jäin kuuntelemaan hetkeksi, ja se lykkäsi minullekin kauhan käteen, ja soittelin hetken hänen kanssaan yhdessä =) Minä en kyllä ole kovin musikaalinen, joten se ei varmaan kuullostanut kovin hyvälle, mutta hauskaa oli. Toinen soitin mitä kadulla tykkään kovasti kuulla on marimba (se iso puinen xylofoni). Semmoista haluaisin itsekin opetella soittamaan, mutta taitaa jäädä vain haaveeksi. Katutaiteilijat on kyllä todella hieno ilmiö, niitä saisi olla enemmänkin. Mutta nyt täytyykin liikkua, menemme "luokkaretkelle" tutustumaan erikokoisiin ruohonleikkureihin ;)